Two weeks left.

In two weeks I will be back in Finland. My internship in Kemira Gdansk will be over and I will go back to my Finnish life. I have so mixed feelings about it. It is lovely to see Kalle ja Marsa and all my other friends. It is awesome to be able to touch my love ones, go to the movies or have basic dinner. All that normal stuff you miss when you are abroad.

But it also means going back to Hämeenmaa and school. I always loved working for Hämeenmaa, I was really good at my job and it was kind of second home for me. Now I have been away almost 5 months and I'm not even sure who is working there. Also my professional ambition has started to grow and I want more, I want different.

Besides working in Hämeenmaa, I will need to finish my studies. I don't have that many courses for autumn semester, but I will have some projects in Neloskerros. 26 ECTS plus thesis left, it's not that much. I have always been bad at studying and motivating myself to study, but I really want to graduate.

Going back to situation where you have to study and work at the same won't be nice. It means I won't have energy nor time to exercise, see my friends or have quiet time for myself. It also means I have to face the reverse culture shock again. At least this time I know what am I going to face so it won't be complete surprise.

Two weeks left. I have to make the most of it. 

Irti päästämisen vaikeus.

Lähtö lähenee kovaa vauhtia. Yhä edelleen todella epätodellinen olo. Tein kaikki vaadittavat asiat niin nopeasti, että nyt hämmentää. Olenko oikeasti tehnyt kaiken tarvittavan? Nyt, kun ei ole mitään konkreettista tekemistä, jää tilaa asian sisäistämiselle. Olen lähdössä.

Olen samaa aikaa innoissani ja kauhuissani. Pääsen taas reissaamaan, tutustumaan uuteen kulttuuriin ja maahan. Saan uuden kämppiksen, työyhteisön ja alun. Koreassa oman paikan löytäminen yhteisössä oli haasteellista, sillä täällä Suomessa olen luonut itselleni oman sosiaalinen palloni, jossa kaikki on utuisen pehmoista. Nyt olen taas hyppäämässä tuntemattomaan ja löydettävä paikkani uusissa piireissä.

Ehkä vielä enemmän jännittää uusi työpaikka. Olen ollut Hämeenmaalla pian kuusi vuotta. Se on neljännes tähän astisesta elämästäni, mikä on ihan uskomatonta. Hämeenmaa on aina ollut minulle hyvä, olen päässyt toteuttamaan ja kehittämään itseäni. Olen päässyt vastuullisiin hommiin, hoitanut pieniä markkinointihommia ja saanut joustavasti käydä töissä juuri niin paljon kuin haluan. Minulla on ollut kahdeksan esimiestä, joista jokaisella on ollut erilainen tapa lähestyä asioita. Jokainen heistä on opettanut minulle jotakin uutta.

Nyt olen ensimmäistä kertaa sitten täysi-ikäistymiseni menossa uuteen paikkaan töihin, enkä voi kieltää etteikö se jännitäisi. Olen innoissani tilaisuudesta, mutta vanhasta irti päästäminen on vaikeaa. Olen kasvanut Hämeenmaan hoivissa, mutta nyt minun on aika kokeilla siipiäni. Aikuistuttava ja kasvettava ammatillisesti, tähdättävä korkealle ja uskaltaa tavoitella unelmiani.

Onneksi ero Hämeenmaasta ei (ainakaan vielä) ole lopullinen - harjoittelun jälkeen palaan takaisin Tonttilaan.
----------------------------------------------------------------------
Departure is closing up and everything feels unreal. I did all the paper work in one and half week and now I actually have time to realize I am leaving. I am both excited and terrified.

I get to travel, get to know new culture and country. I get a new roommate, work community and a fresh start. I had some problems finding my own place in Korea because here in Finland I have built my own social bubble where everything is so soft. Now I am jumping into unknown - again. And I have to find my own place in a new group.

Maybe even more exciting thing is the new work place. I have been working in Hämeenmaa almost six years. It is one quarter of my life which is unbelievable. Hämeenmaa has always been kind to me, I have had opportunities to fulfill and improve myself. I have got responsible jobs, small marketing tasks and I have been able to work as much as I want. I have had eight different managers and all of them had had their own way of doing things. Everyone of them has taught me something new.

Now, first time after turning 18, I am going to work somewhere else. I have to admit it is kind of thrilling. I am excited about the opportunity but letting go is always hard. I have grown under Hämeenmaa's care, but now is my time to try my wings. I have to mature and grow professionally, aim high and dare to reach out.

Luckily the separation from Hämeenmaa is not (at least not yet) permanent - after the internship I will go back to Tonttila.