So are you.

Viikonloppu keskellä metsää rakkautta pursuavien hippien ympäröimänä muistuttaa, mitä elämä kuuluu olla. Kun on viikonlopun ajan kävellyt paljain varpain, tuntenut selittämätöntä hyväksyntää ja yhteyttä kaikkien kanssa, tuntuu oudolta palata kylmään todellisuuteen. Todellisuuteen, jossa ihmisiä vaaditaan käyttämään kenkiä ja jossa huomaamattasi tunnet yhteiskunnan vaatimukset niskassasi. Todellisuuden, jossa sinun on taisteltava kaataaksesi normit, koska ne sotivat sinun sisintäsi vastaan.

Sen takia varmaan tämä iskee nyt niin lujaa. 

Elämä on kaunista, ihmiset pohjimmiltaan hyviä ja maailma on avoinna sinulle. Uskalla avata silmäsi, sydämesi ja sylisi. Maailma ei ole paha, vaikka se siltä välillä uutisten perusteella vaikuttaa. Maailma on avoinna sinulle, jos sinä itse olet avoinna sille. Joten uskalla avautua, unelmoi isosti ja luota, että kaikki järjestyy.

Minun elämäni tuntuu kulkevan juuri oikeaan suuntaan, hiukan hapuillen mutta suunta on silti oikea. Haluan yhä kaiken ja uskon saavuttavani sen. Maagisesti myös läheiseni tuntuvat kulkevan omia haaveitaan kohti. He ovat yhtä hukassa kuin minäkin, mutta me menemme kiertoteiden kautta unelmiamme kohti. Se matka on vain yksinkertaisesti hauskempi.

Kosmos antoi taas niin paljon, ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. Kiitos. 

----------------------------------------------------------------------

Weekend middle of the forest with lovable hippies reminds you what life is all about. When you have walked whole weekend barefoot, felt inexplicable acceptance and connection with everyone, it feels weird to come back cold reality. Reality where people are wearing shoes and society's expectations are heavy. Reality where you have to fight against the norms which are in war with your inner self.

Maybe that is the reason why that song gives me goose bumps.

Life is beatiful, people good and world open to you. Dare to open your eyes, heart and arms. World isn't bad even though the news tell that sometimes. World is open to you if you are open to it. So dare to open up, dream big and trust the world. Everything will work out. 

My life seems to go just the right way. Maybe little gropingly but the direction is right. I still want everything and I believe I can get it. Magically people around me seems to walking towards their dreams. They are just as lost as me, but we are just taking detour - the funnier way - to our dreams. 

Kosmos gave so much - again. It was unspeakable. Thank you. 

Why do I want to leave Finland?

Esimieheni kysyi minulta viime viikon lauantaina miksi vihaat Suomea? Tilanteessa oli vaikea selittää, etten vihaa Suomea, haluan vain asua muuallakin kuin Suomessa. Mutta miksi? En koskaan aikaisemmin ollut kunnolla miettinyt syitä, joten kysymys sai minut pohtimaan asiaa.

Sää. Pidän lämpimästä. Sen takia jokainen paikka, jossa on edes hiukan lämpimämpää kuin Suomessa, houkuttaa. 9 kuukautta talvea on hiukan liikaa minulle ja jos minulla on vain mahdollisuus, lähden sitä pakoon.

Kokemus. Haluan kokea kaiken mahdollisen ja tuntea eläväni. Vain yhdessä paikassa pysyminen asettaa rajoja ja hidastaa kehitystä ihmisenä. Matkustaminen antaa enemmän vaihtoehtoja ja auttaa näkemään asiat eri perspektiivistä.

Kulttuuri. Erilaiset kulttuurit kiehtovat minua. Jokaisessa kulttuurissa on omat piirteensä ja salaisuutensa. Samaan aikaan kuitenkin monet asiat ovat samanlaisia. Se on todella kutkuttavaa. Paras tapa todella tutustua kulttuuriin on asua kyseisessä maassa.

Itsensä haastaminen. Uuteen paikkaan muuttaminen, uusien ihmisten tapaaminen,  uusien tapojen oppiminen. Haluan nähdä, kuinka reagoin eri tilanteisiin, haastaa itseni hyppäämään tuntemattomaan.

Muutos. Ainoa, mikä säilyy, on muutos. Joskus olen taistellut sitä vastaan, mutta nykyään kunnioitan ja arvostan sitä. Kaikella on tarkoituksensa ja jokainen muutos johdattaa minut uuteen, jännittävään paikkaan.

Kaikki tämä sotkeutuu keskenään ja muodostaa sen palon sisälläni, joka ohjaa minua Suomesta pois. Tällä hetkellä tuo palo on johdattanut minut matkailemaan ympäri Eurooppaa, vaihto-opiskelemaan Etelä-Koreaan ja nyt harjoittelemaan Puolaan. En malta odottaa, mitä seuraavaksi keksin.
-------------------------------------------------------------------
My manager asked me last week's Saturday why do you hate Finland. Well, I don't hate Finland, I just want to live outside of it. But why? I had never actually thought the reasons why I want to go abroad so badly. So I started to wonder it.

Weather. I like the warmth. I want to live somewhere where it is warmer than Finland, even a little bit. 9 months of winter is too much for me, so if I get a change I run from it.

Experience. I want to experience more, I want to feel alive and staying in the same place limits you. Travelling gives you options, new perspective and helps you develop yourself.

Culture. I find different cultures interesting and the best way t really get known one is to live in that country. Every culture has their own characteristic and secrets and at the same time many things are same. It tickles me.

Challenging myself. Moving to a new place, meeting new people, learning new habits. I want to see how I react to different situations. I challenge myself to take the leap.

Change. Only change is sure. I used to fight it but nowadays I respect and honor it. Everything happens for a reason and every single change guides me somewhere new and exciting.

All of this makes me desire more. It fires me up and pushs me away from Finland. This point I have been travelling around Europe, studied in South-Korea and now doing my intership in Poland. Let's see what happens next.

Intohimosta kunnianhimoon.

Koreasta paluuni jälkeen olen miettynyt kovasti, mitä haluan tehdä elämälläni. Minulla ei ole ikinä ollut selkeää intohimoa, joka ohjaisi elämääni. En ole ikinä pystynyt sitoutumaan mihinkään harrastukseen paria vuotta pidemmäksi aikaa.

Olen aina rakastanut kirjoittaa, mutten koskaan ole osannut lähteä tosissani panostamaan siihen. Nautin tanssista, mutten ole löytänyt sille aikaa. Ansioluettelossani ainoa kiinnostuksen kohteeni on matkustaminen. Matkustelu taitaakin olla ainoa, mikä on pysynyt elämäni läpi. 

Nuorempana halusin aina pois. Pois Hollolasta, kaus Lahdesta. Nuorena halusin aina Helsinkiin, mutta pian Helsinkikin muuttui liian pieneksi. Halusin aina vain pidemmälle, eikä mikään tunnu vieläkään riittävän. Maailma on pieni ja kaikki tuntuu mahdolliselta. 

Kun kolmisen vuotta sitten aloitin Lahden ammattikorkeakoulun Tekniikan alalla, minulla ei ollut minkäänlaista ammatillisista kunnianhimoa. Suunnittelin käyväni koulun, hankkivani paperit ja palaavani takaisin kassalle - työhön, jota rakastan ja josta saan mielettömästi tyydystä. Perinteisenä kaupan kassana olo ei ole ikinä ollut minulle pakkopullaa, olen aina nauttinut siitä ja saanut ensimmäisistä päivistä lähtien hyvää palautetta. 

Kassalla olen iloinen, hymyilevä ja aina valmis auttamaan asiakkaita. Toivotan aina hyvää päivän jatkoa, koska haluan niin tehdä. Joskus joku epäili, että meidät on käsketty sanomaan niin, mutta eihän se silloin tulisi sydämestä. Yhä edelleen minusta tuntuu pahalta, jos en ehdi kiireessä toivottamaan mukavaa päivää. 

Nyt olen opiskellut kolmisen vuotta ja tuntuisi hassulta palata täysin samoihin tehtäviin kuin aikaisemmin. Tekniikan ala ei kuitenkaan ole täysin sitä, mitä haluan. Olen opiskellut reilu 100 opintopistettä tekniikan puolella, mutta nyt kolmantena vuotena on siirtänyt painotusta liiketalouden puolelle. Nyt mietinkin, kuinka yhdistää kaikki: tekniikka, liiketalous ja kirjoittaminen. Suunta on vielä epäselvä, mutta sisälläni on alkanut kytemään kunnianhimon siemen. 

--------------------------------------------------------------------

After I coming back from Korea I have started to wonder what I really want to do. I have never had real passion guiding my life. My hobbies never last more than few years. I have always loved writing but I haven't put any effort to it. I enjoy dancing but somehow I never find time for it. Only interest listed in my CV is travelling. I think that is the only stable thing in my life.

I have always wanted to get away. Away from Hollola, far away from Lahti. When I was young I always wanted to go to Helsinki but Helsinki became too small. I always kept wanting more, further away. Nothing is enough but luckily world is small and anything is possible. 

Three years ago I started studying in Lahti University of Applied Sciences. When I started I didn't have any ambition. I was planning to get the degree and go back to my old job. The job I have always loved and enjoyed. Even though it is "just cashier", it has always been best thing for me. At my work I am happy, smiling and always ready to help my customers. Since the day one, I have always wished "Have a nice day!" to every customer. Not because I have ordered to do so, but because I truly wish for it. After six years it still hurts if I miss one customer in hurry. 

Now I have studied for three years and it would fell funny to go back in same job. The field of technology doesn't seem to be the right choice either. I have studied over 100 ECTS in faculty of technology but in my third year I have focused on faculty of business. Now I am planning how to combine everything: technology, business and writing. The direction is still unclear but my ambition is lifting its head.