Week 2

Toinen viikko sujahti huomaamatta ohitse. Kummallista ajatella, että olemme oikeasti olleet täällä vasta kaksi viikkoa. Se tuntuu paljon pidemmältä - ja kuitenkin samaan aikaan lyhyeltä. Tekemistä riittää ja rutiinit alkavat hiljalleen muodostua. Yksinkertaiset tiketit käyvät yhä helpommiksi ja alan tunnistaa, keneltä kannattaa kysyä mitäkin.

Täysin normaali viikko ei vieläkään ollut. Torstaina oli jokin kirkollinen pyhäpäivä ja samaan aikaan äitienpäivä. Tämä tarkoitti hiljaista päivää lähes kaikkialla. Kaupat olivat kiinni ja toimisto huokui tyhjyyttä. Oli hyvin mielenkiintoista ja vapauttavaa tanssahdella pitkin aavemaisia käytäviä ja jutella kaikesta mahdollisesta kollegoiden kanssa, koska aikaa oli yksinkertaisesti tarpeeksi. Pyhänä työskentelemisessä on aina oma tunnelmansa, jonka takia kaupassakin viihdyin monena pyhänä. Erityisesti joulussa on jotakin kovin ihanaa.

Tällä viikolla olen rohkeammin alkanut ottaa vastuuta, valinnut tikettejä itselleni ja nöyrästi mennyt pyytämään apua, kun omat taidot loppuvat. Saapuvia tikettejä ei ole kovin suurta määrää, jonka takia pyrin tietoisesti seuraamaan kaikkia saapuvia ja lyöttäytymään niitä ratkaisevien ihmisten seuraan. Haluan tietää, miten he tekevät kaiken. Uteliaisuudellani ei välillä tunnu olevan loppua.
----------------------------------------------------------------------
The second week just flew by. It has only been two week. It feels much longer - and so short. There is so much going on and some routines are starting to form. Basic tickets are easier and easier to resolve and I start to recognize whom to ask what.

The week wasn't an ordinary week. On Thursday there was a holiday in Poland. It was some Christian feast day, but also a Mother's day. It meant quiet day almost everywhere. It was interesting and liberating to dance around in the silent hallways and talk with my collages about everything just because there was enough time for it. Working during feast days has its own feeling and I have always loved it. Especially Christmas in grocery store is something lovely.

This week I have started to take more responsibility, assigned tickets for myself and humbly asked help when my own knowledge wasn't enough. There aren't so many tickets so I have been monitoring all the arriving tickets and joined the people solving them. I want to know how they do everything! Sometimes it feels like my curiosity doesn't have any limits.

This is our home.

Welcome to our awesome apartment. This is one of the most beautiful apartments I have ever lived in. And after sharing one room with another girl for four months, having my own room is luxury. My room is the one with Poro, but when Kalle arrives here we probably switch rooms.

Hope you like it!

Music by Scott Holmes

http://freemusicarchive.org/music/Scott_Holmes/

https://www.facebook.com/ScottHolmesMusic/

Different things in Poland. part 1

When I was in Korea, I did these "different things in.." posts and now that I'm here in Poland, I will start posting same kind of posts. So here we go.

1. Architecture
This is obvious one. The architecture in Poland is totally different from Finland. Poland has more colors, many different kinds of houses next to each other.. For me it is just beautiful.

2. People who seem to be from 80's.
Yeah. I have seen so many young people who seem to be right from 80's. One day we saw group of young punk kids and it was amazing. But it might be only me who thinks people wear same clothes as 80's.

3. Women always leave the elevator first.
This has caused little confusion for me. First days I always wondered why no one leaves the lift. Then I learned I have to be the first one leaving if there's only men and me. I heard it's because old elevator etiquette.

4. There is more than one railway company. 
In Finland there is only one railway company, VR, owned by government. So for me it's always surprising to see many railway companies.

First touch to work.

Koulutuspäivät takana ja pari treenauspäivääkin siihen lisäksi. Informaatiota on tullut yllin kyllin ja kaiken hahmottaminen vielä hakusessa. Kuten kouluttajamme sanoi, emme tule muistamaan puoliakaan kerrotuista asioista, mutta ideana onkin opettaa, mistä kaiken tiedon löytää.

Tämä viikko onkin ollut miljoonien tiedostojen lukemista, ohjelmien testailua ja aikataulun löytämistä. Onneksi tämä on ollut pehmeä lasku normaaliin toimistoelämään, sillä aamuheräämiset eivät ole koskaan olleet ystäviäni. Nyt olen saanut alkuviikon ajan treenata aikaisin heräämistä ja sitten huomenna alkaa todellinen urakka: klo 7-15 työvuorot.

Fiilis työpaikalla on rento ja taukojen pitämiseen kannustetaan. Vähintään kerran tunnissa kuuluisi liikkua toimipisteestään muualle, edes hakemaan kahvia. Työntekijöiden hyvinvoinnista välitetään ja tämän takia toimistolla on erilaisia työtiloja, lepohuone ja useita keittiöitä. Tuoleissa on yhdeksän erilaista säätö mahdollisuutta, pöydän korkeutta pystyy muuttamaan halutessaan sekunneissa ja jokaisissa rappusissa muistutetaan pitämään kiinni kaiteesta (Safety first!).

Osaston pomo käy joka aamu kättelemässä kaikki, tiiminvetäjä käy pari kertaa päivässä kysäisemässä, mitä olemme tehneet. Tuntuu, että meistä välitetään. Huomenna on sitten ensimmäisen viikko palaveri hänen kanssaan, mielenkiinnolla odotan sitä. Se tarkoittaa, että eka viikko on jo takana.
-----------------------------------------------------------------
Orientation days are over and now it is only training. There has been enormous amount of information and it takes time to understand everything. As our instructor said, we won't remember half of the things she told us, but the idea is to learn where we can find the information.

This week has been all about reading millions of documents, testing programs and trying to find the structure for days. Luckily it has been smooth entrance to office work since mornings have always been challenging for me. I had almost a week to learn how to wake up early and tomorrow the real deal starts: working days from 7 am to 3 pm.

The atmosphere is relaxed in the office and breaks are encouraged. You are supposed to take short breaks every hour, at least to get coffee. The well-being of employees is looked after and that's why the office has different kinds of working spaces, resting room and several kitchens. All the chairs have nine adjustment switches, the level of table can be changed in seconds and every stair reminds you to hold the rail (Safety first!).

The manager of the whole department comes every morning and shakes hand with everyone. Our team leader comes to us few times a day and asks what we have been doing, it feels that we are cared for. Tomorrow is our first weekly meeting, it's gonna be interesting. And it means first week is over.

First days.

Ensimmäiset päivät takana.

Asunto sijaitsee Quattro Towerissa, sisäänpääsyyn vaaditaan sekä kortti että avain. Sisäpihalla on suihkulähde ja koirapuisto. Asunto itsessään on iso, kaunis ja hyvin varusteltu. Meillä on tiski- ja pesukoneet, perusastiat, lakanat ja muut tarvittavat valmiina. Ainoa, mikä oli pakko ostaa ekana päivänä, oli viinipullonavaaja. Ilman sitä ei vain pärjää.

Näkymät huoneesta ovat uskomattomat ja auringonlasku näkyy ihanasti parvekkeeltamme. Kaikki ikkunat aukeavat kahteen suuntaan: horisontaalisesti ja vertikaalisesti. Yksi lähitaloista näyttää kovin onnelliselta, haluaisin kovasti tietää sen tarinan. Kontrasti talojen välillä on suuri - itse asumme 18 kerroksisessa kerrostalossa ja aivan vieressämme on omakotitaloja. Joku eilen ajoi nurmikkoa siellä.

Matkaa juna-asemalle ei ole nimeksikään ja lähimmät kaupatkin ovat matkan varrella. Jooga- ja kiipeilykeskukset ovat juna-aseman vierellä ja meidän asemalta töihin tai keskustaan on vain muutama pysäkki. Kaikki tuntuu olevan lähellä, vaikka Suomessakin tottui lähimmän kaupan olevan 200 metrin päässä ja ruokapaikan alakerrassa.

Eka päivät meni kaupoissa laukaten ja paikoilleen asettuen. Ensimmäinen ruoka oli juna-aseman viereinen kasvisravintola ja eka ruoka Tofu Barbeque. Euroviisujakin tuli katseltua, vaikka väsymys voittikin ennen pisteiden jakamista. Toisena päivänä tutustuttiin pikaisesti Gdanskin vanhaan kaupunkiin ja käytiin syömässä fitness-ateriat. Kyseisessä ravintolassa tosiaan oli oma fitnessmenu ja siellä yksinkertaisesti parhaimman kuuloiset ateriat. Illasta sitten vielä Suomi-Slovakia-pelin jännäystä uuden tiimin voimin!

ps. anteeksi kuvaoksennus!
---------------------------------------------------------------------
First days.

The apartment is located in Quattro Towers and you need both card and key to get in. There is a fountain in the courtyard and a dog park. The apartment itself is big, beautiful and well-equipped. We have dishwasher and washing machine, basic tableware, bed sheets and almost everything else we need. Only thing we needed to buy on first day was bottle opener. You just cannot make it without it.

The view from my room is amazing and the sunset looks stunning from our balcony. All windows open two ways: horizontal and vertical. One of the houses looks so happy, I would love to know its story. Difference between the houses is huge - we live in 14-floor-apartment building and next to us is small houses. Someone was mowing there yesterday.

The train station is really close and so are the shops. Yoga and climbing centers are close to train station and both work and city center are only few stops away. Everything seems to be so close by, though I got use to having grocery stores and restaurants next to me in Finland also.

I spent first day by shopping and unpacking. First food here was Tofu Barbecue in vegetarian restaurant. We watched little bit Eurovision, but went to bed before voting even started. Second day we went quick tour to Gdansk Old Town and ate the fitness meal. It was kinda bizarre to see fitness menu in the restaurant, but it had the best sounding meals. In the evening little bit hockey with our new team, Slovakia-Finland!

ps. sorry about flooding so many pictures!

Lähtöfiiliksiä

Viimeinen viikko Suomessa.

Sain Kemiralta 57 sivua luettavaa.
Uusin reseptit ja hain lääkkeitä puoleksi vuodeksi mukaan.
Kävin Tonttilassa vikaa kertaa ennen lokakuuta.
Vietin laatuaikaa Kallen kanssa.
Kävin mökillä saunomassa.
Pakkasin ja mukaan tarttui lähes samat asiat kuin Koreaan.
Rikkoutunut autonrengas ja laina-autolla Turkuun!

Yhä edelleen on epätodellinen olo, mutta kai se on uskottava, että ensi viikolla olen Puolassa, uudessa työssä. Ja päällimäisenä mielessäni pyörii: Älä tee elämässä ainostaan kaikkea mahdollista - tee jotain mahdotonta!
--------------------------------------------------------------------
Last week in Finland.

I got 57 pages to read from Kemira.
I renewed my descriptions and got medicine for half a year.
I went to Tonttila last time before October.
I spent quality time with Kalle.
I went to sauna in cottage.
I packed and most of the things are the same as in Korea.
Flat tire and with borrowed car to Turku!

Everything feels unreal, but maybe I have to believe that in next week I'm in Poland, working for new company. And the only thing I can think about is: Don't do only everything that's possible - do something impossible!

Goals

Tavoitteeni työharjoittelulleni on yksinkertainen: kehittää työminääni. Kuten aikaisemmin totesin, ammatillinen kunnianhimoni on alkanut heräilemään. Tämä on mahdollistunut ammatillisen minuuteni kehittymisen jälkeen. Kehitys tietenkin jatkuu koko uran ajan, mutta alkuun on päästy.

Työminän kehittäminen on suhteellisen abstrakti käsite ja se tarkoittaa  jokaiselle eri asioita. Mitä se sitten minulle tarkoittaa? Yksi suuri tekijä on tämä blogi, jossa voin käsitellä kehitystäni ja todennäköisesti sivuta myös yksityiselämääni. Minulle työ on osa elämää, jonka merkitys on muutakin kuin rahanlähde. Tästä johtuen työ ja "yksityinen" elämä limittäytyvät ja loppujen lopuksi työminän kehityksessä on kyse kokonaisuuden kasvamisesta.

Toinen jo käytössä oleva keinoni on Neloskerrokselle tehtävä joka perjantainen Kiinalainen itsekidutus. Ideana on, että käyn läpi, mitä olen tehnyt hyvin/huonosti kuluneella viikolla, miksi ne ovat olleet hyvin/huonosti ja mitä seuraavalle viikolle säilytän/parannan. Säännöllinen itsetutkiskelu ohjaa toimintaa ja pakottaa arvioimaan itseään rehellisesti. Huomaan jo nyt kuukauden jälkeen itsekidutuksesta olevan hyötyä - asetan eri tavalla tavoitteita.

Lisäksi pidän mieliala- ja unipäiväkirjaa, jotta muistaisin säännöllisyyden. Nautin kaaoksesta ja epäsäännöllisyydestä, mutta pidemmän päälle säännöllisyys auttaa jaksamaan ja suoriutumaan paremmin kaikesta, mitä elämä eteeni heittää. Tämä on pääasiallisesti vain tukikeino kaiken muun takana.

Blogi toimii siis alustana, jossa käsittelen tavoitteideni toteutumista. Haluan oppia ottamaan enemmän vastuuta omasta oppimisestani ja kehityksestäni ja tätä kautta kehittää itseluottamustani ja vakuuttavaa käytöstäni. Haluan selvittää, mitä oikeasti haluan, mikä minua motivoi ja mihin minun kannattaisi suunnata. Lisäksi haluan oppia hyödyntämään kritiikkiä vielä paremmin. Olen kuulemma hyvä vastaanottamaan kehittävää palautetta, mutta aina voi parantaa.

En kuitenkaan halua unohtaa nauttia olostani. Ulkomaille lähtö on aina omanlainen kokemuksensa eikä tässä harjoittelussa ole kyse pelkästään työssä oppimisesta. Kyse on myös kulttuurien kohtaamisesta, uusien ihmisten tapaamisesta ja rakkaudesta matkustamista kohtaan. Haluan laajentaa verkostoani, pitää hauskaa ja nauttia kesästä satamakaupungissa.

Uskon, että tämä kesä antaa minulle enemmän kuin uskallan edes toivoa.
---------------------------------------------------------------------
My goal for internship is simple: develop my work identity. As I mentioned earlier, my professional ambition is raising its head and of course that means my work identity has started developing. The development continues through my whole career but at least it has started.

What developing your working identity is, is difficult to define, because it means different things to everyone. So what does it mean for me? One big part of it is this blog where I can work with my process and probably tell little bit about personal life. For me work is a part of life, not only a source of money. My work and personal life overlap each other and in the end developing my work identity is developing myself as a whole package.

Other method for development for me is "Chinese self-torture" I do every Friday in Neloskerros. The idea in self-torture is to analyze what I have done well/bad during the week, why things has gone well/bad and what I will keep for/do better in next week. Regular introspection guides my actions and forces me to deal with myself. Even after one month I see the difference - I set goals differently.

In addition I keep a mood and sleeping diary so I can keep track on my regularity. I love chaos and disorder but in the long run regular routine helps to manage and outperform at everything life gives me. These diaries are basically the back-end support for me.

So this blog is the platform where I process my development. I want to get more responsibility about my own learning and development and that way increase my confidence and impressive behavior. I am eager to know what I really want, what motivates me and what should I focus on. I also want to learn how to take advantage of criticism. I have been told I process criticism pretty well but there is always room for improvement.

I don't want to forget to enjoy my staying. Going abroad is always an adventure and this internship isn't only about learning at the work. It's also about cross-cultural encounter, meeting new people and deep love towards travelling. I want to expand my connections, have fun and enjoy the summer in a coastal town.

I believe this summer will give me more I ever dared to dream. 

Intohimosta kunnianhimoon.

Koreasta paluuni jälkeen olen miettynyt kovasti, mitä haluan tehdä elämälläni. Minulla ei ole ikinä ollut selkeää intohimoa, joka ohjaisi elämääni. En ole ikinä pystynyt sitoutumaan mihinkään harrastukseen paria vuotta pidemmäksi aikaa.

Olen aina rakastanut kirjoittaa, mutten koskaan ole osannut lähteä tosissani panostamaan siihen. Nautin tanssista, mutten ole löytänyt sille aikaa. Ansioluettelossani ainoa kiinnostuksen kohteeni on matkustaminen. Matkustelu taitaakin olla ainoa, mikä on pysynyt elämäni läpi. 

Nuorempana halusin aina pois. Pois Hollolasta, kaus Lahdesta. Nuorena halusin aina Helsinkiin, mutta pian Helsinkikin muuttui liian pieneksi. Halusin aina vain pidemmälle, eikä mikään tunnu vieläkään riittävän. Maailma on pieni ja kaikki tuntuu mahdolliselta. 

Kun kolmisen vuotta sitten aloitin Lahden ammattikorkeakoulun Tekniikan alalla, minulla ei ollut minkäänlaista ammatillisista kunnianhimoa. Suunnittelin käyväni koulun, hankkivani paperit ja palaavani takaisin kassalle - työhön, jota rakastan ja josta saan mielettömästi tyydystä. Perinteisenä kaupan kassana olo ei ole ikinä ollut minulle pakkopullaa, olen aina nauttinut siitä ja saanut ensimmäisistä päivistä lähtien hyvää palautetta. 

Kassalla olen iloinen, hymyilevä ja aina valmis auttamaan asiakkaita. Toivotan aina hyvää päivän jatkoa, koska haluan niin tehdä. Joskus joku epäili, että meidät on käsketty sanomaan niin, mutta eihän se silloin tulisi sydämestä. Yhä edelleen minusta tuntuu pahalta, jos en ehdi kiireessä toivottamaan mukavaa päivää. 

Nyt olen opiskellut kolmisen vuotta ja tuntuisi hassulta palata täysin samoihin tehtäviin kuin aikaisemmin. Tekniikan ala ei kuitenkaan ole täysin sitä, mitä haluan. Olen opiskellut reilu 100 opintopistettä tekniikan puolella, mutta nyt kolmantena vuotena on siirtänyt painotusta liiketalouden puolelle. Nyt mietinkin, kuinka yhdistää kaikki: tekniikka, liiketalous ja kirjoittaminen. Suunta on vielä epäselvä, mutta sisälläni on alkanut kytemään kunnianhimon siemen. 

--------------------------------------------------------------------

After I coming back from Korea I have started to wonder what I really want to do. I have never had real passion guiding my life. My hobbies never last more than few years. I have always loved writing but I haven't put any effort to it. I enjoy dancing but somehow I never find time for it. Only interest listed in my CV is travelling. I think that is the only stable thing in my life.

I have always wanted to get away. Away from Hollola, far away from Lahti. When I was young I always wanted to go to Helsinki but Helsinki became too small. I always kept wanting more, further away. Nothing is enough but luckily world is small and anything is possible. 

Three years ago I started studying in Lahti University of Applied Sciences. When I started I didn't have any ambition. I was planning to get the degree and go back to my old job. The job I have always loved and enjoyed. Even though it is "just cashier", it has always been best thing for me. At my work I am happy, smiling and always ready to help my customers. Since the day one, I have always wished "Have a nice day!" to every customer. Not because I have ordered to do so, but because I truly wish for it. After six years it still hurts if I miss one customer in hurry. 

Now I have studied for three years and it would fell funny to go back in same job. The field of technology doesn't seem to be the right choice either. I have studied over 100 ECTS in faculty of technology but in my third year I have focused on faculty of business. Now I am planning how to combine everything: technology, business and writing. The direction is still unclear but my ambition is lifting its head. 

Irti päästämisen vaikeus.

Lähtö lähenee kovaa vauhtia. Yhä edelleen todella epätodellinen olo. Tein kaikki vaadittavat asiat niin nopeasti, että nyt hämmentää. Olenko oikeasti tehnyt kaiken tarvittavan? Nyt, kun ei ole mitään konkreettista tekemistä, jää tilaa asian sisäistämiselle. Olen lähdössä.

Olen samaa aikaa innoissani ja kauhuissani. Pääsen taas reissaamaan, tutustumaan uuteen kulttuuriin ja maahan. Saan uuden kämppiksen, työyhteisön ja alun. Koreassa oman paikan löytäminen yhteisössä oli haasteellista, sillä täällä Suomessa olen luonut itselleni oman sosiaalinen palloni, jossa kaikki on utuisen pehmoista. Nyt olen taas hyppäämässä tuntemattomaan ja löydettävä paikkani uusissa piireissä.

Ehkä vielä enemmän jännittää uusi työpaikka. Olen ollut Hämeenmaalla pian kuusi vuotta. Se on neljännes tähän astisesta elämästäni, mikä on ihan uskomatonta. Hämeenmaa on aina ollut minulle hyvä, olen päässyt toteuttamaan ja kehittämään itseäni. Olen päässyt vastuullisiin hommiin, hoitanut pieniä markkinointihommia ja saanut joustavasti käydä töissä juuri niin paljon kuin haluan. Minulla on ollut kahdeksan esimiestä, joista jokaisella on ollut erilainen tapa lähestyä asioita. Jokainen heistä on opettanut minulle jotakin uutta.

Nyt olen ensimmäistä kertaa sitten täysi-ikäistymiseni menossa uuteen paikkaan töihin, enkä voi kieltää etteikö se jännitäisi. Olen innoissani tilaisuudesta, mutta vanhasta irti päästäminen on vaikeaa. Olen kasvanut Hämeenmaan hoivissa, mutta nyt minun on aika kokeilla siipiäni. Aikuistuttava ja kasvettava ammatillisesti, tähdättävä korkealle ja uskaltaa tavoitella unelmiani.

Onneksi ero Hämeenmaasta ei (ainakaan vielä) ole lopullinen - harjoittelun jälkeen palaan takaisin Tonttilaan.
----------------------------------------------------------------------
Departure is closing up and everything feels unreal. I did all the paper work in one and half week and now I actually have time to realize I am leaving. I am both excited and terrified.

I get to travel, get to know new culture and country. I get a new roommate, work community and a fresh start. I had some problems finding my own place in Korea because here in Finland I have built my own social bubble where everything is so soft. Now I am jumping into unknown - again. And I have to find my own place in a new group.

Maybe even more exciting thing is the new work place. I have been working in Hämeenmaa almost six years. It is one quarter of my life which is unbelievable. Hämeenmaa has always been kind to me, I have had opportunities to fulfill and improve myself. I have got responsible jobs, small marketing tasks and I have been able to work as much as I want. I have had eight different managers and all of them had had their own way of doing things. Everyone of them has taught me something new.

Now, first time after turning 18, I am going to work somewhere else. I have to admit it is kind of thrilling. I am excited about the opportunity but letting go is always hard. I have grown under Hämeenmaa's care, but now is my time to try my wings. I have to mature and grow professionally, aim high and dare to reach out.

Luckily the separation from Hämeenmaa is not (at least not yet) permanent - after the internship I will go back to Tonttila.